Niin, kuin viimepostinkissa lupasinkin, tänään liikutamme Keskiyötä. Päädyin vaihtoehtoon B, eli menemme maastoreittiä Vineyardn kentälle ja koikkelehdimme siellä jonkin aikaa. Keskiyö on siis vanhempi vuononhevonen ja omistaa jonkun näköistä taitoa, muttei sen koulutaso mitään internationalia ole, vaikka se voltilla osaa pyöriäkkin nätisti. Sitten kuvia c8
Lähdimme köpöttämän Silverglade Villagen reunustaa pitkin kohti tietä, joka ohittaa Marleyn farmin. Nostimme Marleyn portin kohdalla ravin.
Keskittynyt ilmeeni.
Pyörisimme hetken aikaa ympäri uraa, kunnes käänsin ympyrälle pikkulaukkaan.
Viisi kierrosta per suunta ja sama toiseen suuntaan. Sitten nostimme reippaampaa laukkaa ja aloimme työstämään sitä.
Laukkailimme jonkin aikaa, ja hidastimme pikkulaukan kautta raviin. Siirryimme hieman kauemmas urasta ja aloimme ravaamaan. Taivuttelin ja painoin Keskiyötä muotoon.
Koska viimepostauksessakin oli pilalle menneet otokset, joten tähänkin on niitä. Tunti sujui oikein mallikkaasti. Laukassa muutaman kerran Sadi joutui huomauttamaan minulle lössähtäneestä asennostani, mutta hevosen kohdalta tunti ei olisi voinut mennä paremmin. Muutamat taivutukset eivät ehkä toteutuneet, mutta niistä opitaan.
Jos ette tajunneet, mitä tässä tapahtui niin kerron nyt senkin. Painoin pohjetta ja huomasin ettei allani tapahtunut mitään joten naputin muutaman kerran kylkiä, kunnes Sadi napautti sitä kevyesti raipalla pepulle. Keskiyö alkoi taas liikkua, mutta hyppäsi äkisti sivulle, sillä varmasti luuli Sadin läiskäisevän sitä uudelleen, kun tämä oli menossa hakemaan kameraa. Ei sen kummempi tarina.
Tämän näköistä tällä kertaa. Seuraavasta postauksesta ei ole minkään näköistä hajua. Katsotaan mitä keksin. Siihen asti, heipsansaa!
Heipsansaa pitkästä aikaa! Sain pitkästä aikaa itseni tämänkin blogin puolelle. Kirjoitusintoni ainakin hetkellisesti palasi, joten saamme päivitettyä tätäkin. JM kilpailujen toisen päivän julkaiseminen ei valitettavasti onnistu Sadin kamerarikon vuoksi.
Tänään ei kuitenkaan puhuta siitä enempää, vaan mennään suoraan asiaan. Saimme Stevelle koko talveksi laitaan kaksi yllätyshevosta. Kosken periaatteessa ole yhdenkään Steven hevosen hoitaja, sain molemmat hoitsuiksi. Nyt siis hoidan kahta omaa, kahta hoitohevosta ja Kesätyttöä vuokralla. Tallilla olemme joulutunnelmissa, joten älkää ihmetelkö koristeita.
Haluatte varmasti nähdä yllätyshevoset? Lets do this!
Silvershadow "Hopea"
Talliväen kesken ihanvain Seppo :'D Vuononhevonen, niin kuin näette. Seppo on tulokkaista nuorempi. Hän on melkein neljävuotias ruuna. Huomatkaa kaunis harjakuviointi. (Taka-alalla Wipe ja Kissi)
Midnightsoul "Keskiyö"
Vanhempi vuononhevostamma. Viisi ja puolivuotias. Erittäin kestäväkuntoinen ja loiva, taipuva askel. Hyvä koulussa että esteillä.
(Karsinasta kurkistaa Filly) Ja ei, toinen naru ei ole katki, vaan sitä se ei yltänyt toiselle puolen.
Tänään olisi tarkoitus ratsastaa Seppoa. Seuraavassa postauksessa vuoroon pääsee sitten Keskiyö. Ratsastan molemmat maastossa, jossa ompi muutama este. Miulle ei sitten saa nauraa, sillä vuononhevosten laukka etujaloilla on laajempaa ja korkeampaa, kuin takajaloilla ja muilla hevosilla. En ole tottunut siihen ja saatan välillä heilahtaa avuttoman näköisesti, mutta opettelen askeleen rytmiä :'D Sitten varustamaan ja selkään!
Lähdettiin köpyttelemään kohti myllyä. Mentiin käyntiä koko polku ylös myllylle asti.
Mäen alkaessa kohti Hollow Woodsia alettiin siinä ravata.
Ravattiin vähän matkaa vielä mäen jälkeen ja siirryttiin käyntiin. Kesämökin jälkeen tulee muutamia tukkiesteitä, joiden yli voimme hypätä.
Välikäyntejä köpötellessä.
Hetken käppäiltyämme nostimme ravipätkän kautta pikkulaukan. Jos huomasitte etukenon asentoni, tiedätte mistä puhuin aikaisemmin.
Pikkulaukkaa kohti mäkeä. Nostimme kunnon laukan mäen juurella, jotta mäki purkaisi hieman ylimääräistä energiaa Hopealta ja voisin tottua laukka-askeleen pituuteen.
En tiedä yhtään mitä touhusin ennen estettä, mutten ollut varustautunut siihen yhtään. Hopea hyppäsi omin nokkineen, kun ei kuullut minulta mitään. Horjahdin kevyestä istunnasta kaulalle. Olisin tippunut, ellei Hopean kaula olisi ollut korkealla hypätessä.
Sitten sama este toiseen suuntaan, jonka jälkeen käännyimme kahden tukin sarjalle.
Much better
Maasto meni oman mieleni mukaan, eikä Hopea yrittänyt vaikuttaa sen kulkuun oikeastaan mitenkään. Kerran se esteellä kielsi, kun en ollut ehtinyt satulaan vielä ja roikuin sen suussa. Alottelijamainen virhe. Tässä muutamia blooper kuvia :'DD
Puhumani kieltäytyminen tässä.
Nousin kevyeeseen istuntaan liian aikaisin ja Hopea luuli, että pitää hypätä. Takajalat kolahtivat puun päälle, mutta mitään ei tapahtunut. Hopea vähän säpsähti ja luimi, kun Sadi tarkisti sen jalkoja, muttei muuta. -huokaus-
Loppu matkalla tapahtuneet kaksi pikkupukkia :'D Joko sitä ärsyttivät kireät ohjat, sillä päätin ratsastaa sitä oikein kunnolla loppukäynteihin asti.
Toisessa pukissa Hopea ei onnistunut siinä mitä tahtoi. Ohjat eivät nimittäin livenneet käsistäni vaan painoin sille vastaan kertoakseni, ettei se onnistunut. Loppumatka sujuikin sitten oikein mallikkaasti.
