Jipjop, niin kuin lupailinkin tänään tulee Reedin valmennuksesta postausta. Valmennus oli todella erilainen mitä esimerkiksi Steven pitämät valkut. Kouluvalmennuksissa olen ollut monien pitämissä, mutta esteissä on koitunut vain se yksi tapa hypätä. Voin sanoa, että tänään tein todella kokoajan jotakin tuon valmennuksen aikana. Reed ei päästänyt meitä helpolla.
Sitten valmistautumaan valmennukseen ja matkaan!
Samaan valmennukseen tulee mukaan Hattara ja Uneksija. Ashley ratsastaa Uneksijan ja Keskiyön nykyinen hoitaja, Essi ratsastaa Hattaralla. Ja tuo mitalli jäi edellisistä kisoista, mutta otimme sen pois ennen valmennusta, joten ei huolta siitä :'D
Lastasimme Dimangin ensimmäiseen traileriin. Muut tulevat sitten perästä eri traikuilla. Steveltä osallistui siis kolme ratsastajaa tähän valmennukseen ja Vineyardilta tuli yksi ratsukko mukaan jengiin. Vissiinkin Ashleyn kaveripiiristä hänkin.
Hyppäsin Dimangin selkään ja lähdin takanamme näkyvälle kentälle käppäilemään, kun odottelimme vielä muita. Dimangi oli ainakin valppaampi, kuin viimeksi. Maasto ei ollut sillekään kovinkaan tuttua. Reedin valmennuksen oli määrä alkaa 13 aikaan.
Ensiksi ohjelmassa oli perusteellinen alkulämppä, jossa käytiin läpi kaikki askellajit koottuun laukkaan asti, jossa sitten hyppäisimme ensimmäiset esteet. Eikun pomppimaan ->
Sitten nostettiin laukkaa ja mentiin heti aluksi kevyessä istunnassa, jotta hevoset saivat venyttää askeleet vapaasti. Sitten alettiin hyppäämään sarjaa ja suurempia esteitä.
Välissä ravailtiin ja painettiin hevosia kunnolla muotoon. Sitten hypittiin pieniä ja jäähdyteltiin hevoset lähtövalmiiksi. Reedin valmennus kesti noin tunnin. Olen tyytyväinen Dimangin liikkumiseen ja hyppyihin. Sen western koulutus antaa aina painotetta suuntaa jos toiseen, mutta hyvin se hyppää ja liikkuu muutenkin. Eipä tähän oikein muuta voi selitellä. Sadi kuvaili paljon, joten kuvamateriaalia oli mistä valita. Seuraavalla kerralla sitten varmaan ihan perus tallihommia ja tallissa pyörimistä. Ajattelin, että voisi nyt tehdä kerrankin ihan normaalista tallipäivästä postauksen. Jees, näin tämäkin postaus saatiin rustattua loppuun.
Seuraavaa odotellessa :)
-Bella
Hei kaikille! Niin se aika vaan kuluu ja taas on seuraava kuukausi käsillä. Toukokuuta käydään. Nyt onkin sitten taas aktivoitumisen aika ja koko postaus täynnä quartereita! Lisään blogiin myös Steven tallin hoitajalistat, ihan niitä varten, joita kiinnostaa 8) Ratsastin ensin Dimangin ja sitten Uneksijan.
Daydreamer "Uneksija" 3 vuotias
Amerikan Quarter, tamma
Erittäin herkkä tamma. Vihaa ratsastajan hölskymistä selässä ja palauttaa tämän ryhdin herkästi pukittamalla varsinkin ilman satulaa ravatessa. Uneksijalta löytyy jääräpäistä luonnetta, eikä se luota keneen tahansa.
Uneksija on Steven toinen Quarter rotua oleva hevonen. Se on väriltään palomino ja se on kolmevuotias tamma. Uneksija ei pääosin käy tunneilla, mutta se on yksäripuolella käytössä niillä ratsastajilla, joilla on omia hevosia tai vuokraratsu Steven tallissa. Herkän luonteensa ja heikon luottamuksen vuoksi sitä ei voida päästää tunneille.
Sitten lähdettiinkin ratsastamaan Dimangilla. Dimangi ei Steven mukaan oikein keskittynyt tunneilla, joten yritimme valpastaa sen mieltä käymällä uittamassa sitä.
Loppujenlopuksi Dimangi ei minullakaan oikein herännyt, joten sen kanssa olisi tarkoitus pyrkiä Reedin estevalmennukseen viikonvaihteessa. Sitten ratsunvaihto ja Uneksija alle. Uitin molempia satulalla. Dimangille minulla ei ole sen suurempaa syytä, mutta Uneksijalla en kertakaikkiaan vaan uskalla mennä veteen ilman satulaa. Saatan välillä keskittyä veden syvyyteen ja alkaa keikkua selässä, eikä Uneksija tosiaan pidä siitä. Mikäli se pukittaa minut veteen, ei kunnian kukko laulaisi takaisin palatessa.
Tämän kuvan ottamisen jälkeen hyppäsin tallissa Uneksijan selkään ja olin valmiina lähtöön, mutta asiat eivät sitten lähteneetkään oikeen kulkemaan. Laskeuduin Uneksijan selkään ja se lähti peruuttelemaan sinne tänne. Naputtelin sitä aikani pohkeilla, kunnes päätin, että mehän liikumme eteenpäin. Painoin pohkeet kylkiin ja ajoin sitä kunnolla eteenpäin. Tamma hätkähti ja lähti liikkumaan. Tällä kertaa eteen. Siinä vaiheessa olin täysin valmis laskeutumaan alas selästä ja jättämään ratsastamisen väliin, koska kuka tietäisi mitä se maastossa tekisi? Saatika sitten vedessä. Lähdimme kuitenkin uittamaan Uneksijaa kerrottuani Stevelle ensin äskeisistä tapahtumista. Toivoin nyt vain, etten törmää yhteenkään Fort Pintan tyttöön, joka haastaisi riitaa kanssani. Sadi lähti mukaani kävellen.
 |
| Piip, piip, piip |
 |
| Matkalla rannalle |
Kuulimme hyppytornin luota ääniä, joten ratsastimme rantaa hieman pidemmälle ja jäimme syrjäisemmälle paikalle uittelemaan.
Uneksija todisti ettei kannata antaa ennakkoluulojen musertaa, sillä Sadi sai otettua mahtavia kuvia, eikä Uneksija käyttäytynyt mitenkään epäluuloisesti. Se oli kaikinpuolin ihana ratsastettava, vaikka alku ei sujunutkaan niin hyvin. Kävimme Fort Pintassakin katselemassa vaatteita, eikä yksikään tyttö pukahtanutkaan mitään. Pysähdyimme hetkeksi tallin edustalle ja törmäsimme ratsastuskoulun opettajaan, joka selittikin meille nykyistä toimintaa.
James (talli omistaja: Sinä et varmaankaan nyt käykään millään tallilla, kun Fort Pinta lopetti yksäripuolen toiminnan.
Minä: Voi kuule, Silvergladen lähellä on paljon suurempi ratsastuskoulu, jossa pelaa yksäripuolikin.
Nauroimme Sadin kanssa tuolle keskustelulle kauankin. Fort Pintassa ollaan edelleen yhtä ylimielisiä ja tietämättömiä ulkomaailmasta. Mutta eipä sen kummempia. Lähdimme kohti Steveä ja hoidimme vielä Uneksijan pois. Muutamia tallihommia oli vielä jäljellä, joten järkkäsimme ne kondikseen ja lähdimme kotia kohti.
Reedin valmennuksesta varmaankin tulee postausta, mikäli saan kuvia joltain ja ne ladatuksi tänne. Onnistuin saamaan paikan tänne, sillä ratsastin mukavan määrän hevosia tällä viikolla, joten sain siltä Steven valmennuslipun, jonka sitten käytän Reedin valmennukseen.
Nähdään sitten lauantain tienoilla!
-Bella
