#18 Quarterisäätöä

Hei kaikille! Niin se aika vaan kuluu ja taas on seuraava kuukausi käsillä. Toukokuuta käydään. Nyt onkin sitten taas aktivoitumisen aika ja koko postaus täynnä quartereita! Lisään blogiin myös Steven tallin hoitajalistat, ihan niitä varten, joita kiinnostaa 8) Ratsastin ensin Dimangin ja sitten Uneksijan. 

Daydreamer "Uneksija" 3 vuotias
Amerikan Quarter, tamma
Erittäin herkkä tamma. Vihaa ratsastajan hölskymistä selässä ja palauttaa tämän ryhdin herkästi pukittamalla varsinkin ilman satulaa ravatessa. Uneksijalta löytyy jääräpäistä luonnetta, eikä se luota keneen tahansa.

Uneksija on Steven toinen Quarter rotua oleva hevonen. Se on väriltään palomino ja se on kolmevuotias tamma. Uneksija ei pääosin käy tunneilla, mutta se on yksäripuolella käytössä niillä ratsastajilla, joilla on omia hevosia tai vuokraratsu Steven tallissa. Herkän luonteensa ja heikon luottamuksen vuoksi sitä ei voida päästää tunneille. 

Sitten lähdettiinkin ratsastamaan Dimangilla. Dimangi ei Steven mukaan oikein keskittynyt tunneilla, joten yritimme valpastaa sen mieltä käymällä uittamassa sitä.

Loppujenlopuksi Dimangi ei minullakaan oikein herännyt, joten sen kanssa olisi tarkoitus pyrkiä Reedin estevalmennukseen viikonvaihteessa. Sitten ratsunvaihto ja Uneksija alle. Uitin molempia satulalla. Dimangille minulla ei ole sen suurempaa syytä, mutta Uneksijalla en kertakaikkiaan vaan uskalla mennä veteen ilman satulaa. Saatan välillä keskittyä veden syvyyteen ja alkaa keikkua selässä, eikä Uneksija tosiaan pidä siitä. Mikäli se pukittaa minut veteen, ei kunnian kukko laulaisi takaisin palatessa.

Tämän kuvan ottamisen jälkeen hyppäsin tallissa Uneksijan selkään ja olin valmiina lähtöön, mutta asiat eivät sitten lähteneetkään oikeen kulkemaan. Laskeuduin Uneksijan selkään ja se lähti peruuttelemaan sinne tänne. Naputtelin sitä aikani pohkeilla, kunnes päätin, että mehän liikumme eteenpäin. Painoin pohkeet kylkiin ja ajoin sitä kunnolla eteenpäin. Tamma hätkähti ja lähti liikkumaan. Tällä kertaa eteen. Siinä vaiheessa olin täysin valmis laskeutumaan alas selästä ja jättämään ratsastamisen väliin, koska kuka tietäisi mitä se maastossa tekisi? Saatika sitten vedessä. Lähdimme kuitenkin uittamaan Uneksijaa kerrottuani Stevelle ensin äskeisistä tapahtumista. Toivoin nyt vain, etten törmää yhteenkään Fort Pintan tyttöön, joka haastaisi riitaa kanssani. Sadi lähti mukaani kävellen.

Piip, piip, piip

Matkalla rannalle

Kuulimme hyppytornin luota ääniä, joten ratsastimme rantaa hieman pidemmälle ja jäimme syrjäisemmälle paikalle uittelemaan. 

Uneksija todisti ettei kannata antaa ennakkoluulojen musertaa, sillä Sadi sai otettua mahtavia kuvia, eikä Uneksija käyttäytynyt mitenkään epäluuloisesti. Se oli kaikinpuolin ihana ratsastettava, vaikka alku ei sujunutkaan niin hyvin. Kävimme Fort Pintassakin katselemassa vaatteita, eikä yksikään tyttö pukahtanutkaan mitään. Pysähdyimme hetkeksi tallin edustalle ja törmäsimme ratsastuskoulun opettajaan, joka selittikin meille nykyistä toimintaa. 

James (talli omistaja: Sinä et varmaankaan nyt käykään millään tallilla, kun Fort Pinta lopetti yksäripuolen toiminnan.
Minä: Voi kuule, Silvergladen lähellä on paljon suurempi ratsastuskoulu, jossa pelaa yksäripuolikin. 

Nauroimme Sadin kanssa tuolle keskustelulle kauankin. Fort Pintassa ollaan edelleen yhtä ylimielisiä ja tietämättömiä ulkomaailmasta. Mutta eipä sen kummempia. Lähdimme kohti Steveä ja hoidimme vielä Uneksijan pois. Muutamia tallihommia oli vielä jäljellä, joten järkkäsimme ne kondikseen ja lähdimme kotia kohti.

Reedin valmennuksesta varmaankin tulee postausta, mikäli saan kuvia joltain ja ne ladatuksi tänne. Onnistuin saamaan paikan tänne, sillä ratsastin mukavan määrän hevosia tällä viikolla, joten sain siltä Steven valmennuslipun, jonka sitten käytän Reedin valmennukseen.

Nähdään sitten lauantain tienoilla! 
-Bella